Emile Zola - Nana

Emile Zola (1840-1902) oli ranskalainen romaanikirjailija, jonka kuuluisimpiin ja kuohauttavimpiin romaaneihin lukeutuu vuonna 1880 ilmestynyt Nana. Romaanin päähenkilö Nana saa lyhyessä ajassa koko kaupungin - etenkin rikkaat porvarimiehet - tolaltaan. Tarinan edetessä Nanan vetovoima kasvaa, ja köyhdyttäessään lukuisia miehiä lähes magneettisella vetovoimallaan hän myös tuhoaa heidän elämänsä.

Tarinan alussa Nana on vielä viattoman oloinen nainen, joka on vasta tutustunut rikkaiden ihmisten elämäntyyliin. Romaani alkaa näytelmällä, jossa Nana, huolimatta siitä ettei osaa laulaa tai näytellä, saa miehet sekaisin paheksuttavalla roolillaan. Sivuhenkilöiden neuvojen avulla Nana pyrkii kasvattamaan seksikkyyttään saadakseen miesten päät kääntymään. Lopulta Nanasta tulee itsekäs ja ahne, eikä hän häpeä muille aiheuttamiansa ongelmia.

Kuten naturalistisella kirjallisuudella on tapana, Nanan tarina on kuvattu koruttoman yksityiskohtaisesti ja realistisesti. Realismilla on pyritty korostamaan yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka todennäköisesti johtavat Nanan kaltaiset nuoret naiset helposti rappiolle. Emile Zolan Nana esittää muun muassa alastomuuden realistisesti kuvaamalla jokaista yksityiskohtaa aina häpykarvoista lähtien.


"Hän huojutti yhä ruumistaan, sillä muuta hän ei osannut; mutta nyt se ei yleisön mielestä ollut lainkaan rumaa, päinvastoin; herrat suuntasivat kiikarinsa häntä kohden. Hänen lopettaessaan kuplettinsa ääni teki täydellisen lakon, ja hän käsitti, ettei hän ikinä jaksaisi laulaa loppuun saakka. Hämmentymättä hän vain pyöräytti lanteitaan, joiden kaaret kuvastuivat ohuen tunikan alta, kun hän nojautui taapäin ja kohotti käsivarsiaan. Nyt alkoivat kättentaputukset. Kohta hän kääntyi poispäin ja meni näyttämön taustaa kohti, näyttäen niskaansa, jolla hänen punertavankeltaiset hiuksensa häilyivät kuin villieläimen harja; ja silloin suosionosoitukset kävivät aivan raivoisiksi."


Realistinen tyyli on usein kirjallisuudessa pitkästyttävää, eikä Emile Zolan Nana ole poikkeus. Lähes puolet kirjasta kuluu Nanan luonteen ja henkilökuvan, huoneiden, muiden ihmisten olemusten ja näytelmien esittelyyn. Nanan lisäksi kirjassa on vain muutamia henkilöhahmoja, jotka nekin ovat luonteeltaan tylsiä ja latteita. Toisaalta kirja on ainutlaatuinen lukukokemus, sillä tarinassa seurataan jollain tavalla epämiellyttävän henkilön elämää, joka näyttää jatkuvan oikeilla raiteillaan ilman häiriötekijöitä. Vasta kirjan lopussa lukijaa odottaa yllättävä juonenkäänne, jossa Nana saa ansionsa mukaan.