Ilmari Kianto - Ryysyrannan Jooseppi

Ilmari Kiannon köyhälistöromaani Ryysyrannan Jooseppi (1924) on realismin säväyttämä kuvaus Jooseppi Kenkkusen ja hänen perheensä köyhästä ja surkeasta elämästä Ryysyrannan torpassa Rämsärannan Petkelkylässä. Jooseppi perheineen kohtaa tarinan aikana monia ikävyyksiä aina lehmän kuolemasta uusiin lapsiin, jota ei jo muutenkin köyhään ja ahtaasen tupaan enää kaivattaisi.

Kieltolain aikaisessa Suomessa köyhä kansa ja herrat ovat kaksi erillistä sotajoukkoa. Kun herrat elelevät omaa tavarantäyteistä ja kärsimyksettömää elämäänsä, myös Jooseppi päättää olla oman elämänsä herra. Kun kunnan rahalaarista ei enää riitä tarpeeksi varoja halkotöissä ahkeroivalle Joosepille, hän alkaa valmistamaan pontikkaa kieltolaista huolimatta. Laista huolimatta pontikka näyttääkin maistuvan sekä köyhälle että rikkaalle kansalle - mikä heitä sitten loppujen lopuksi erottaa?

Ryysyrannan Joosepin elämää ja sattumuksia kuvailee ulkopuolinen tarkkailija Joosepin ja myös tämän koiran näkökulmasta. Yleisesti ottaen kertoja suhtautuu tapahtumiin myönteisesti, ja pitää Joosepin kyseenalaisia toimia hyväksyttävinä. Romaanin tekstiä värittävät puhekielisyys ja murresanat.

Ryysyrannan Joosepin tärkeimpiä aiheita ovat köyhyys sekä erot rikkaan ja köyhän välillä. Kirjassa ei tyydytä valittelemaan epäreilua kohtaloa, vaan sen sijaan selviämään jokaisesta eteen tulevasta ongelmasta köyhille luontaisella huumorintajulla. Tärkeä kritiikin kohde teoksessa on yhteiskunta, joka jättää köyhät kansalaiset täysin ilman tukea.

Humoristisesta otteestaan huolimatta Ryysyrannan Jooseppi on melko tönkkö lukupaketti soljuvampaan kirjoitustyyliin tottuneelle lukijalle. Realistisen kirjoitustavan vuoksi teoksessa jäädään usein kuvailemaan yhtä tapahtumaa liiankin pitkäksi aikaa ja turhankin tarkasti. Ryysyrannan Jooseppi on kuitenkin erinomainen valinta Suomen historiasta kiinnostuneille ja niille, jotka haluavat lukea perinteistä suomalaista kirjallisuutta pieninä annoksina.