tiistai 17. syyskuuta 2013

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

















Lähes puoli vuotta ehdin kärkkyä tätä kirjaa kirjastosta, kunnes pahoitin mieleni ja tilasin oman kopioni netistä. Odotukseni kirjan sisällöstä olivat suuria, mutta kirja osoittautui joka tapuksessa kaikkien odotusten ja 14 euron uhrauksen arvoiseksi teokseksi.

Tuomas Kyrön seitsemäs teos Mielensäpahoittaja (2012) antaa mielensäpahoittamiselle aivan uudenlaiset mittasuhteet. Kirjassa seikkailee 80-vuotias suomalaismies, jolla on vahva mielipide kaikesta aina ystävänpäivän viettämisestä moottoriteiden turhuuteen. Maailma muuttuu, mutta mielensäpahoittaja ei - miksi pitäisikään? Maailmassa tarvitaan ihmisiä, jotka tietokoneella työskentelyn sijaan kannattavat oikeita töitä tai kaupan säilöntäaineleipien sijasta syövät oikeaa ruisjuureen tehtyä leipää. 

Mielensäpahoittajaan tutustutaan vähitellen muutaman sivun mittaisissa kappaleissa, joissa mies kertoo tympääntyneensä johonkin asiaan, miksi ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Mieleenpainuvin ehdotelma on ystävänpäivän vaihtaminen Pitäydytään omissa asioissa -päiväksi:

Minä ehdotantilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää. Lähetetään naapurille, sukulaisille, kiertäville kaupustelijoille, Volvo Markkaselle, puhelinmyyjälle ja nuorisohurjastelijoille hyvissä ajoin kortti taikka mikä sähkökirje se nykyisin on. Siinä kerrotaan ne päivät, jolloin on turha tulla koputtelemaan, eli aina. 

Mielensäpahoittaja muuttuu ensin jääräpäästä viisaaksi ja saa lopussa vielä tunteellisiakin piirteitä - sellaisia, mitä ei usein anneta miehille suomalaisissa kirjoissa. Vaikka mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä usein, monet asiat saavat raavaan miehenkin ilostumaan. 

Mielensäpahoittaja saa nykylukijan miettimään nykymaailmaa ja monien asioiden turhuutta. Se myös kasvattaa arvostusta meitä vanhempia sukupolvia kohtaan, joita saamme kiittää nykyisistä hyvistä oloistamme. Tämä kirja oli niin hyvä ja hauska, että tulen taatusti kierrättämään sen joululahjana jollekin tutulleni. Jopa isäni saattaisi kiinnostua tästä kirjasta, sillä se on niin kevyttä luettavaa, että tuntuu kuin lukisi sarjakuvia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti