Jane Austenin teos Kasvattitytön tarina (1814) on kertomus Fanny Pricestä, köyhästä perheestä tulevasta ujosta tytöstä, joka pääsee varakkaan tätinsä kasvatiksi keskelle yläluokan huveja ja vilkasta seuraelämää. Jane Austen kuvailee perheen elämää lempeästi ja huumorilla, joskus jopa ripauksella ironiaa. Austen kuvaa romaaneissaan englantilaisen maalaisaatelin elämää, johon hän itsekin kuului.
Kasvattitytön tarina -teoksen kertoja on ekstradiegeettinen eli kaikkitietävä kertoja. Kertoja selostaa tapahtumia niiden ulkopuolelta, tietäen kaikkien henkilöiden ajatukset ja tunteet. Koska Fanny on kirjan päähenkilö, tapahtumia tarkastellaan usein hänen näkökulmastaan. Kirjaan syntyy aito tunnelma ja ihmisten läsnäolo, kun henkilöt itse kuvailevat tuntemuksiaan, eikä asioita jätetä arvelun varaan. Kun Fanny epäilee miehen tunteiden olevan pelkkää harhaa, kuvailee kertoja herra Crawfordin syvää rakkautta tyttöä kohtaan.
Jane Austen on kuuluisa paitsi erinomaisista naiskuvauksistaan, myös ironisesta kerrontatavasta. Fannyn täti, jonka luona tämä ei asu, kuvataan kirjassa hyvin ironisessa valossa. Vaikka rouva Norris ei olisi saanut mitään aikaan, kertoja kuvaa tapahtumat rouvan eduksi. Esimerkiksi Fannyn serkun häistä puhuttaessa on kuvaus jopa läpinäkyvän ironista: "Hän oli iki-ihastunut - olihan hän järjestänyt kaiken".Teoksen kertoja on suurimmaksi osaksi luotettava, ja yksityiskohtaisen kuvailun ansiosta häntä pitää automaattisesti suurimpana auktoriteettina. Ironisuuden takia kerronta alkaa pikkuhiljaa epäilyttää, joten osittain kertojaa voisi sanoa epäluotettavaksi. Kerronnassa on kuitenkin paljon inhimillisiä piirteitä: kertoja itse tuntuu tuntevan henkilöt etukäteen, ja kuvailee heitä kauniiksi tai tyhjäntoimittajiksi omien kokemuksiensa mukaan. Kertoja ottaa kantaa tapahtumiin esimerkiksi kysymällä "Voiko olla suurempaa surkeutta?" Viimeisessä luvussa kertoja "paljastaa itsensä" ja kuvailee tapahtumia vuosien jälkeen minä-muodossa.
