Tarinaltaan elokuva ei tietenkään myötäile täysin kirjan tapahtumia, sillä kun kirjassa seikkaillaan 1700-luvulla, elokuvassa päästään tutustumaan aluksi 2000-luvun Manhattaniin. Alkuperäisessä teoksessa Gulliver on arvostettu laivavälskäri, joka rohkeudellaan ja hienovaraisuudellaan voittaa lopulta lähes kaikkien sydämet puolellensa. Jack Blackin näyttelemä Gulliver taas on ihan omaa luokkaansa; hän ei uskalla lähestyä rakastamaansa tyttöä, ei häpeä valehdella, ja pitää lähes kaikkea saamaansa arvostusta itsestäänselvyytenä.
Elokuvan ja kirjan vertailu saa väistämättäkin miettimään, mihin menneiden aikojen rohkeus ja sillä saavutetut avut ovat hävinneet. Mieleeni nousi myös kysymys, että jos kirjan Gulliver olisi itse elänyt nykymaailmassa, olisiko hän ollut elokuvan Gulliverin kaltainen? Luultavasti elokuvan tekijät ovat kuitenkin tarkoituksellisesti liioitelleet suihkussa ilmarumpuja soittavan ja vessapaperin läpi kahvia keittävän Gulliverin luonteenpiirteitä.
Oma tulkintani elokuvan niin sanotusta tarkoituksesta on, että sillä pyritään naljailemaan nykyaikaisuuden tekemättömyydelle ja sille, että ihmiset pyrkivät sopeutumaan - eivät taistelemaan unelmiensa puolesta. Kirjassa ja elokuvassa myös rohkeus on pääosassa. Gulliverin matkojen kirjaversiossa päähenkilö joutuu suuriin pinteisiin, mutta pääsee lopulta aina kotiin vaimonsa ja lastensa luokse. Suurimpana avunaan hänellä on mukanaan rohkeus, jota ilman Gulliver olisi tuskin pärjännyt päivääkään jättiläisten maassa. Elokuvan Gulliveria voisi pitää pahemman luokan pelkurina, joka ei uskalla pyytää ulos edes rakastamaansa naista. Lopussa Gulliver kuitenkin pitää sanasa ja luottaa omaan rohkeuteensa.
Gulliverin matkat on rehellisesti matkustajan itsensä kirjoittama matkakuvaus, joka mielikuvituksellisuutensa ansiosta eroaa edukseen samana aikana kirjoitetuista teoksista. Seikkaperäinen teksti saa lukijansa kuvittelemaan kirjan tapahtumat suoraan silmiensä eteen. Ehdottomasti yksi parhaista viime aikoina lukemistani kirjoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti