Juhani Ahon Papin tytär aikansa kuvaajana

Ja yhteen hämärään lauttaan suli Ellin silmissä ikkuna, vihreä pihamaa,

käytävän koivut ja punainen portti.

Juhani Ahon Papin tytär on kertomus nuoresta tytöstä, Ellistä, jonka lapsuus ja nuoruus ovat täynnä sattumuksia ja naiseksi kasvamiseen liittyviä ongelmia. Tarinan teemana on villin tytön aikuistuminen ja alistuminen vanhempiensa asettamaan kohtaloon. Papin tytär kuvastaa taitavasti tapahtumien ajankohtaa ja miljöötä ja päästää lukijansa 1800-luvun lopulla eläneen nuoren tytön pään sisälle.


Pikkuinen Elli haluaa kiivetä tikkaiden ylimälle oksalle ja koivun latvaan, vaikka äiti uhkaakin piiskalla. Isä taas pilkkaa lastaan ja haukkuu tätä lapselliseksi. Elli ei enää naura tai leiki ja on muutenkin töykeä, niimpä hänet lähetetään kouluun. Koulukaan ei ole ruusuilla tanssimista - talonpoikaistyttö ei sovi kauniiden herrasväen lapsien joukkoon. 


Rakastuakin Elli ehtii, mutta rakkaus se vasta leimahtaakin vuosien päästä, yhdessä yössä, kuten Runebergin Hanna -teoksessa. Rakkauden kohde lähtee maisemista, tilalle jää vain kaipaus ja painostus, joka kohdistuu Ellin ja isän apulaisen naimisiinmenoon. Elli tajuaa, että avioliitto on välttämätöntä tulevaisuuden kannalla, mutta kirjat kertovat oikeasta rakkaudesta. Onko sellaista olemassa ja saako Elli koskaan osaansa?

Kirjan tapahtumissa on paljon ajalleen tyypillisiä piirteitä. Vanhemmat olivat Ellille hyvin ankaria, sillä halusivat tämän pääsevän lopulta hyviin naimisiin. Siksi tytön olikin paras mennä kouluun, ei siis siksi, että hän olisi oppinut jotain, vaan siksi, että rikas mies huolisi hänet. Kirjan miljöö oli suurimmaksi osaksi maaseudulla. Maaseudun ihmisten työlästä elämäntapaa ja arkea kuvailtiin myös useissa katkelmissa.


Papin tytär on teos, joka välittää lukijalleen pääasiassa Ellin omia mietteitä elämästä ja itsestään. Myös Ellin äidin ajatukset kulkevat mukana joissain kohdissa tarinaa. Ehkä Ahon tarkoituksena onkin ollut juuri naisväen ajatuksien huomioon ottaminen, sillä kirjan tapahtumien aikaan se oli hyvin harvinaista. Tuohon aikaan miehillä oli kaikki päätäntävalta, eikä naisilla ollut juurikaan sananvaltaa perheissä. 


Kirjassa korostuu aikalaisten naisten asema myös muilla tavoilla. Naisten koulutusta pidettiin turhana, kuten Ellin isän sanoin "Oppii kai hän lukemaan ja kirjoittamaan sen, minkä naiset tarvitsevat, joiden ei tarvitse osata oikeinkirjoitustakaan aivan". Naisten tuli siis pääasiassa työskennellä kotona varsinkin maalla, mutta hyväosaiset laittoivat jo tyttöjäkin kouluun. 


Kirjassa näkyi myös Ruotsin vaikutusvalta silloisessa Suomessa. Koulut ja hienostoväki olivat yleensä ruotsinkielisiä. Kirjan kieli oli vanhahtavaa, mutta kuitenkin ymmärrettävää - ajoittain jopa runollista. Yllättäviä sanavalintoja oli useita ja vanhoja sanoja oli käytetty runsaasti. Vaikka teksti olikin suurimmaksi osaksi jatkuvaa kerrontaa, kirjassa oli myös muutama lyhyt, jopa kaunis kuvailu. Kauniiksi kuvailisin esimerkiksi kirjallisuusesseeni alussa olevaa katkelmaa: "Ja yhteen hämärään lauttaan suli Ellin silmissä ikkuna, vihreä pihamaa, käytävän koivut ja punainen portti".

Mitä sitten tapahtui Ellille, kun hän lupautui, ilman minkäänlaista rakkautta, vaimoksi vanhempiensa arvostamalle miehelle? Ellin tarina saa jatkoa Juhani Ahon romaanissa Papin rouva, joka on julkaistu vuonna 1893. Maltan tuskin odottaa toisen osan lukemista ensimmäisen jälkeen!