Ernest Hemingwayn kuuluisista teoksista. Minulla oli ennakkokäsitykseni kirjailijasta, sillä olinhan lukenut useita Hemingwayn upeita sanontoja ja lainauksia hänen kirjoistaan. Ensimmäisenä käteeni osui Ernest Hemingwayn Ja aurinko nousee, joka jätti minut monilla tavoin hämilleen.
Ja aurinko nousee kertoo tarinaa Jaken ja Brettin omalaatuisesta rakkaudesta. Jake ja Brett rakastavat toisiaan syvästi, mutta eivät voi olla yhdessä. Jake on nimittäin vammautunut ensimmäisessä maailmansodassa, eikä siksi pysty suorittamaan "miehisiä velvotteitaan". Brett taas on itsenäinen nainen, jolla on omat tarpeensa. Koska Jake ei voi harrastaa tavallista sukupuolielämää, hän jää tarkkailijaksi useissa ystäviensä suhdekoukeroissa ja sänkykuvioissa.
Jake lähtee ystäviensä, mukaan luettuna Brettin, kirjailija Rober Cohnin, konkurssin kokeneen Billin sekä Brettin seuralaisen Michaelin, kanssa Espanjaan.Tarina kertoo oikeastaan vain ystävysten reissuista baarista baariin, rauhallisesta kalastelusta ja härkätaisteluista, joita porukka seuraa tiiviisti. Kirjassa koetaan myös tappeluita ja vihanpitoa sekä Brettin tunteiden vaihtelua miehestä mieheen.
Ja aurinko nousee ei täyttänyt ennakkokäsityksiäni millään tapaa. Voi olla, että kirjan kauneus ja jopa tarina on kärsinyt suomennettaessa. Kirjan tarina junnaa paikallaan eikä mitään tunnu tapahtuvan. Kirjan dialogit tuntuvat merkityksettömiltä, vaikka kirjan henkilöiden välillä tapahtuukin paljon. Mikä tästä teoksesta tekee sitten niin kuuluisan klassikon? Arja kirjoittaa kirjallisuusblogissaan Kulttuuri kukoistaa, että Hemingwayn teosta on vaikea arvioida nykyiseltä kantilta. Ilmestymishetkellään sodan jälkeen Ja aurinko nousee oli modernia kirjallisuutta, sillä henkilöiden huolettomaan elämäntapaan ei ollut silloin totuttu.
Jake lähtee ystäviensä, mukaan luettuna Brettin, kirjailija Rober Cohnin, konkurssin kokeneen Billin sekä Brettin seuralaisen Michaelin, kanssa Espanjaan.Tarina kertoo oikeastaan vain ystävysten reissuista baarista baariin, rauhallisesta kalastelusta ja härkätaisteluista, joita porukka seuraa tiiviisti. Kirjassa koetaan myös tappeluita ja vihanpitoa sekä Brettin tunteiden vaihtelua miehestä mieheen.
Ja aurinko nousee ei täyttänyt ennakkokäsityksiäni millään tapaa. Voi olla, että kirjan kauneus ja jopa tarina on kärsinyt suomennettaessa. Kirjan tarina junnaa paikallaan eikä mitään tunnu tapahtuvan. Kirjan dialogit tuntuvat merkityksettömiltä, vaikka kirjan henkilöiden välillä tapahtuukin paljon. Mikä tästä teoksesta tekee sitten niin kuuluisan klassikon? Arja kirjoittaa kirjallisuusblogissaan Kulttuuri kukoistaa, että Hemingwayn teosta on vaikea arvioida nykyiseltä kantilta. Ilmestymishetkellään sodan jälkeen Ja aurinko nousee oli modernia kirjallisuutta, sillä henkilöiden huolettomaan elämäntapaan ei ollut silloin totuttu.
Hemingway on kuuluisa Jäävuoriteoriastaan, jonka mukaan ainoastaan tarinan pinta on tarpeellista kuvata suoraan. Tekstin syvyys syntyy siitä, että lukija itse muodostaa kuvan henkilöiden sielunmaisemasta. Tämä tapahtuu pintapuolisten vihjeiden mukaan, eikä henkilöiden tunteita ja reaktioita kuvata suoraan. Tekstissä kuvataan siis vain hahmojen tekemisiä. Kuten nimimerkki Raakile kirjoittaa kirjasta Blogissaan Ajatusten painovoima, tämä toimii paremmin elokuvakäsikirjoituksessa kuin oikeassa kirjassa. Raakile toteaa blogissaan myös, että tekstissä ei ole varsinaista syvällistä konfliktia. Siksi kirja mielestäni on kuin kenen tahansa ihmisen tylsä tarina. Jos kirjassa olisi kuvailtu henkilöiden tunteita tai ajatuksia edes vähän, olisi jäävuori antanut hieman periksi.
Nimimerkki Jokkeri kertoo blogissaan nenä kiinni kirjassa Ja aurinko nousee -teoksen olevan mielenkiintoinen juomamielessä. Hänelle on, varmaan juomien ystävänä, jäänyt mieleen kirjan alussa oleva kuvaus, jossa Hemingway luonnehtii Pernodia vihertäväksi Absintin jäljitelmäksi joka muuttuu maidonkarvaiseksi kun siihen sekoittaa vettä. Kirjassa pyörivät minulle tuntemattomat juomien nimet kuten Mumm, Veve Clicquot ja Port. Ehkä voisi siis sanoa, että Ernest Hemingway on teos viineistä ja juomista, matkustelusta ja Espanjan kulttuurista kiinnostuneille kirjallisuuden ystäville.
Ja aurinko nousee -teoksen teema jää minulle varmasti ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä tulevaisuudessa Hemingwayn kirjat voivat avautua jopa minunlaiselleni nuorelle lukijalle. Siihen asti joudun tyytymään Hemingwayn ainutlaatuisiin sanontoihin, sillä kuten hän on sanonut "Proosa on arkkitehtuuria, ei sisustussuunnittelua".
Ja aurinko nousee -teoksen teema jää minulle varmasti ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä tulevaisuudessa Hemingwayn kirjat voivat avautua jopa minunlaiselleni nuorelle lukijalle. Siihen asti joudun tyytymään Hemingwayn ainutlaatuisiin sanontoihin, sillä kuten hän on sanonut "Proosa on arkkitehtuuria, ei sisustussuunnittelua".
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti